Aamuisin mökkitietä ajaessa on enemmän kuin todennäköistä, että tieltä pyrähtää lentoon teeri tai metso. Harvinaisempaan vieraaseen pääsimme tutustumaan lähempää. Eräänä syyspäivänä pihalla puuhastellessamme ihmettelimme, mikä rapisee lähistöllä. Ihan heti emme osanneet paikallistaa, mistä ääni kuului, mutta säännöllinen suhteellisen kova rapina alkoi ihmetyttää. Ääni kuului päärakennuksen katolta. Isäntä muisti kuulleensa rapinaa jo viikkoa aiemmin ja nyt ääni edelleen kuului, joten oli parasta ryhtyä jäljittämään, mikä äänen sai aikaan. Hän tarkisti ullakon, olisiko sinne päätynyt orava tai lintu, mutta ei siellä ollut ketään. Sen jälkeen hän kiipesi talon katolle ja katsoi kattotiilien väliin - ei löydy mitään. Talon piippu on niin korkea, että sinne ei nähnyt, vaan käden avulla ylettyi juuri ja juuri kurkottamaan, jotta sai otettua kuvia kameralla. Vastaus rapinaan löytyi.
Piipussa kyhjötti pöllö. Avuttomana ja jumissa. Totesimme heti, että pelastusoperaatiota ei kannata
ryhtyä itse hoitamaan, sillä katto on jyrkkä, tiilet sammaleesta liukkaita ja korkeutta yli seitsemän metriä. Sieltä ei kannata tippua, sillä ehjänä ei pudotuksesta selviäisi. Ei muuta kuin palokuntaa soittamaan.
Palokunta saapui paikalle juuri ja juuri tielle kapealle mökkitielle mahtuen. Palomiehet olivat kanssamme samaa mieltä, että ei olisi kannattanut itse ryhtyä pelastuspuuhaan. Palomies kiipesi katolle täysissä suojavarustuksissa köyttäen itsensä piipun ympärille turvaköydellä. Paksut turvahanskat, kypärä ja visiiri olivat tärkeät. He totesivat, että pöllö voi pelästyessään olla arvaamaton, jolloin kynnet ja nokka voivat saada pahaa jälkeä aikaiseksi. Palomies irrotti savupiipun peltisen jatkeen ja näin ylettyi ottamaan pöllön piipusta käsin. Kun pöllö saatiin piipusta ylös, se yritti samantien tarttua nokallaan pelastajaansa käsivarresta. Jännitimme, onko pöllö vahingoittunut tai väsynyt oltuaan jumissa useita päiviä. Lähtisikö se lentämään vai putoaisiko velttona maahan? Kuin ihmeen kaupalla pöllö oli täysin vahingoittumaton ja lähti upeasti lentämään taivaalle ja metsän suojaan. Olisi ollut hienoa saada ikuistettua pöllön liitäminen vapauteen, mutta tuossa hetkessä ei harmillisesti ollut kameraa mukana. Sen verran harvinainen tapahtuma taisi olla kyseessä, että Etelä-Suomen Sanomat ja Iltalehti julkaisivat tämän samaisen kuvan pöllöstä.
 |
| Pöllöjä löytyy mökin sisustuksesta jatkossa enemmänkin |
Eläinblogia tästä ei nyt kuitenkaan ole tarkoitus tehdä, joten kerron vähän tuvan remontin etenemisestä. Aiemmin lupaamani lepakkoepisodin jätän seuraavaan kertaan...
Mökki on kylmä talvisin, siellä ei ole lämpöpattereita lainkaan. Emme käytä mökkiä talvisin, ja lämmitys leivinuunin ja keittiön valurautahellan avulla veisi turhan pitkään. Mökin remontointi kesäkäyttöä tai ympärivuotista käyttöä ajatellen oli ratkaisu, jota pohdimme pitkään. Haluammeko viettää mökillä aikaa myös talvisin vai onko painotus kesäkäytössä? Päädyimme siihen, että pitkät pimeät talvipäivät eivät ole houkuttelevia ja näin mökistä tehtiin kirjaimellisesti kesämökki. Päätös määritti ratkaisuja, joiden mukaan valitsimme sisätilaremontin materiaaleja. Mökin sisätilat uudistettiin täysin. Lasivillaeristeet poistettiin ja tilalle laitettiin hengittävä ekologinen selluvilla. Sisäseinistä poistettiin tapetit ja lastulevyt. Tilalle laitettiin hirsipaneelit, jotka käsiteltiin hengittävällä sävytetyllä saunavahalla, jotta saatiin mahdollisimman hyvä kestävyys ja hengittävyys talvea varten. Katto- ja lattialaudat olivat hyvässä kunnossa ja ne uudistettiin vain pintavärin osalta. Katto sai kuultavan valkosävyisen saunavahapinnan. Luonnonvärisestä mäntylautalattiasta hiottiin lakkapinta pois ja se maalattiin beigen sävyisellä maalilla. Kaikki pinnat piti maalata kahteen kertaan hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Katto- ja seinäpaneeleja maalatessani hoin itselleni "peruna kerrallaan" -mantraa, muutoin urakka olisi tuntunut loputtomalta. Toki radio Suomipop helpotti urakkaa ja oikeasti remontin edistäminen oli kivaa.
 |
| Tuvan kulma takorautakoristeineen |
Tuvan kalustus syntyi vähän kuin itsestään. Mitään uutta ei kaupasta ole ostettu lukuunottamatta ruokapöydän polyrottinkisia tuoleja, jotka hankittiin uutena Iskusta. Kaikki kalusteet ja tekstiilit on valittu siten, että ne kestävät talven yli kylmässä mökissä. Ruokapöydän tuolit on tarkoitettu ulkokäyttöön, niissä olevat istuinpehmusteet ovat kosteudenkestävää materiaalia. Valkoinen lipasto löytyi tori.fi:stä. Lipastosta puuttui yksi vedin ja maalipinnan läpi tunki kellertävät oksakuviot. Uudistin pinnan peittävämmällä valkoisella maalilla ja hankin uuden vetimen. Tuvan sohva on perintöä lapsuudenkodista. Sohva on koivua ja istuin- ja selkänojatyynyt olivat punaista kirjavaa 80-luvun kuosia. Maalasin sohvan rungon valkoiseksi ja päällystin istuintyynyt homesuojatulla Sunbrella -kankaalla. Myös verhot, joita ompelen tuvan ja keittiön ikkunoihin, ovat Sunbrella-sarjan tuotantoa.
 |
| Sohvan alkuperäinen kuosi |
 |
| Sohva uudistettuna, lepäämässä Vili-hauveli |
Mökillä on aurinkosähkö, ja sen ansiosta meillä on valot, jääkaappi, televisio ja radio. Sähköjohdot olivat ennen remonttia pintavetoina valkoisilla perusjohdoilla, katkaisimet tavallisia muovilaattaversioita. Ihan toimiva ratkaisu, mutta visuaalisesti hieman tylsä. Vähän kuin vahingossa löysin Helsingin Erottajankadulta aivan ihanan Domus Classica -liikkeen, joka on erikoistunut perinnerakentamiseen ja -remontointiin. Liikkeessä myydään käsittämättömän hienoja vanhan ajan lampunkatkaisimia, pistorasioita ja letitettyä sähköjohtoa. Tein valintaa posliinisten ja bakeliittikatkaisimien välillä. Opin termeistä lisää, bakeliitti on käytännössä muovia, joten valitsin mieluummin posliinikytkimet. Opin myös, mikä on kruunukytkin. Kruunukytkimellä voidaan ohjata useampaa valopistettä siten, että ei tarvita jokaiselle omia kytkimiä vaan vääntämällä kytkin tiettyyn asentoon, se sytyttää ja sammuttaa valopisteitä halutussa järjestyksessä. Nuppeja oli monia erilaisia vaihtoehtoja. Ihastuin näihin vääntönuppeihin, vaikka ne tyylillisesti ovat ehkä enemmän 30-lukua kuin 60-lukua, jolloin mökkimme on rakennettu.  |
| Letitetty kangaspäällysteinen sähköjohto ja pinta-asenteinen posliinipistorasia |
Sisustusvalintoja teen hitaasti ja harkiten, kuljen kirppareilla ja second hand-kaupoissa silmät auki. Tällä tavoin sisustaminen on hidasta, mutta eipä mökkiprojektin ole tarkoituskaan olla vuodessa tai kahdessa valmis. Kuvissa olevat kyntteliköt löytyivät molemmat kirpputorilta. Valkoinen neljän kynttilän teline on Pentikin, ja se löysi uuden kodin meidän mökiltä jäätyään jollekin toiselle tarpeettomaksi. Neljän pallokynttilän kattokruunu sopii kuin nakutettu tuvan sohvapöydän yläpuolelle. Rottinkinen kehikko on täsmälleen samaa sävyä seinäpaneeleiden kanssa. Takorautaiset kynttilälampetit löytyivät Facebookin kirppisryhmästä. Ne ovat upeat, korkeutta rautaosilla on lähes metri ja kun neljään lasimaljaan laittaa kynttilät, ei paljoa sähkövaloa kaipaa ja tunnelma on taattu.
 |
| Pentikin kynttelikkö |
 |
| Kattokruunukynttelikkö sekä takorautaiset lampetit |
Tuvan ruokapöytä syntyi vanhoista massiivisista lankuista, joita löysimme lapsuudenkodin vintiltä. Isäntä teki kansilevyn ja vuoli puukolla lankkujen pitkiin reunoihin kulumapintaa, lopputulos on vaikuttava. Minä hoidin viimeistelytyön, eli lankkujen värjäyksen ja vahauksen. Osmo colorin kelo-sävyinen puuvaha takaa hengittävyyden eikä peitä hienoja puunsyiden ja oksien kuvioita. Vahakerroksia sivelin pintaan pari kerrosta ja sen päälle vielä pari kerrosta väritöntä Osmo colorin kasviöljy- ja luonnonvahapohjaista Top Oil- öljyvahaa. Nyt pinta sietää hyvin käyttöä ja kostealla pyyhkimistä. Pöydän jalat ovat Ikean pukkijalat, jotka olivat saaneet edelliseltä omistajalta kaatopaikkatuomion. Kumosin tuomion, sillä valkoiset jalat ovat täydellisen sopivat ja tukevat harmaan lankkutason alle.
 |
| Tuvan ruokapöytä on mallia DIY |
Koska ollaan mökillä järven rannalla, laitan tähän loppuun vielä kuvat aamunsarastuksesta ja ilta-auringosta. Täällä kannattaa herätä aikaisin, koska aamuisin järvi on kauneimmillaan. Iltaisin ei kannata mennä ajoissa nukkumaan, sillä tyyni ja hiljainen järvi lumoaa. Nukkumiselle ei täällä tahdo löytyä sopivaa hetkeä... Ensi kerralla pureudutaan paljun perustamisen vaiheisiin ja kerron, miten hyödynsin ideoita veneilystä.
 |
| Järvipoukama aamuauringossa |
 |
| Sateenkaaren päässä on kultaa |
