Mökki vai matkailu?

Mökki vai matkailu. Sitä mietimme puolisoni kanssa vuosia. Matkustimme perheemme kanssa muutamissa Euroopan matkailukohteissa, ne olivat ihania reissuja. Pohdimme useissa keittiönpöydän äärellä käydyissä keskusteluissa, että emme halua investoida mökkiin, jossa kuitenkaan emme ehdi viettää paljoa aikaa. Olisi paljon järkevämpää käyttää ne rahat matkustamiseen ja maailman kiertämiseen. Niin... järkevää kyllä. Mutta minkäs teet, kun silmät hairahtuivat tasaisesti sanomalehden asuntoliitteen vapaa-ajan asuntojen myyntikuviin.

Kävimme katsomassa muutamaa mökkiä, ja yhdestä jopa teimme ostotarjouksen, joka onneksi ei mennyt läpi! Meille tyypillistä on hienoinen impulsiivisuus, jota yritämme kovasti opetella suitsimaan. Sanon tämän tarkoituksellisesti me-muodossa, sillä ehkä juuri tämä on ollut yksi avain haaveiden toteuttamiseen. Ensin toinen innostuu ja siinä ei tarvitse paljoa jatkaa ajatusleikkiä, kun toinen on jo mukana.

Sitten löytyi tämä helmi Asikkalasta Päijät-Hämeestä. Tosin sitä se ei ollut ostohetkellä, mutta jotenkin onnistuimme näkemään potentiaalin kaikessa siinä ränsistyneisyydessä. Muutamat tuttavamme suosittelivat meitä purkamaan rötiskön ja rakentamaan alusta asti uuden huvilan. Olisimme päässeet eroon tyhjillään olleeseen mökkiin vuosien aikana kertyneestä hiirenkakan hajusta, ummehtuneista lasivillaeristeistä ja lahonneesta terassipalkista, epäkäytännöllisistä sisätilaratkaisuista ja ikkunoiden sijoitteluista muutamia esimerkkejä mainitakseni. Mutta ei, se ei olisi ollut lainkaan sama asia.

Mökki oli rakennettu vuonna 1968, värit olivat ajan hengen mukaiset. Herkkutatinruskeat ulkoseinät, sammalenvihreät räystäslaudat ja punainen katto. Värien sekamelska! Sisätiloista puhumattakaan, niihin palaan myöhemmin. Mökissä oli kuitenkin jotain taianomaista tunnelmaa, joka olisi kadonnut, jos tilalle olisi rakennettu uusi rakennus. Päätimme maalata mökin punamullan väriseksi ja räystäslaudat valkoiseksi. Näin mökistä tuli mummonmökki. Lopullinen ulkomaalaus on vielä kesken, siitä tulee kuvat myöhemmin maalauksen valmistuttua.

Mökki alkuperäisasussaan 

Mökki sijaitsee sopivasti korkean mäen päällä ja alhaalla avautuu kaunis järvinäkymä, jota jaksan ihailla loputtomiin tontin eri paikoista. Täällä on hiljaista kuin erämaassa, vaikka ajomatkaa kaupunkiin ei ole kuin vähän reilu puoli tuntia. Ympärillä ei ole montaa naapuria, joten täällä ei tarvitse häiriintyä mekastavista mökkinaapureista. Toisinaan eräs naapuri lipuu kanootillaan hiljaa ohi kuin intiaani sotaretkellä.

Talvisin käymme täällä silloin tällöin ihailemassa jäätynyttä järvimaisemaa ja huurteisia puita, ja kuunnellaan unisen hiljaista luontoa. Mökki on talvisin käyttämättömänä. Silloin täällä on niin säkkipimeää, että herkempi voisi vaikka pelätä.

Jäätynyt järvi mustavalkoisessa asussaan

Mustanpuhuva savusaunan ovi

Tontilla on useita rakennuksia. Päärakennuksen eli mummonmökin lisäksi 1990-luvulla rakennettu saunatupa, ulkohuussi puuvarastoineen, kalastaja-Eemelin verkkovarasto, sammalkattoinen maakellari sekä kaiken kruununa aito savusauna! Meille saunaintoilijoille tieto savusaunasta oli todellinen mökkiostoksen huipentuma. On sitten muutama kerta surffattu netissä ja haettu tietoa siitä, millaista puuta savusaunassa pitää polttaa. Havupuuta ei missään tapauksessa, koska siinä on pihkaa, joka rätisee ja kipinöi ja voi sytyttää koko saunan tuleen. Tervaleppä ja haapa on parasta. Vaihtelua tuoksumaailmaan saa polttamalla kirsikan tai omenapuun oksia. Niitä emme ole vielä kokeilleet. Savusaunan suhteen on opittu myös räppänöiden käyttö ja siintyminen. Silloin räppänät suljetaan, mahdollinen hiillos poistetaan ja annetaan lämmön hautua vähintään tunnin ajan. Häkälöylyjen jälkeen on turvallista mennä saunaan ja nauttiminen voi alkaa. 

Savusaunan lämmitys meneillään

Ensi kerralla kerron lisää ekologisuuden ajatuksesta, jota täällä haluamme pitää yllä. Valaistus, jääkaappi ja televisio toimivat nimittäin aurinkoenergialla. Oli huikea tunne, kun ensimmäistä kertaa laitoimme illalla tähtitaivaslamput tuvassa päälle ja aloimme kuunnella radiosta Suomipoppia ja tiesimme, että sähkölaskua ei tule.