Mökkihankinta tehtiin ja siitä alkoi unelmien toteutus. Tila oli ollut tyhjillään kuutisen vuotta ja sen näkyi lukuisina pikkukuusina pitkin pihaa. Ranta oli täynnä pajua ja kuusta, eikä näkymää järvelle ollut juurikaan. Olisin halunnut saada ikuistettua lähtötilanteen, mutta armas puolisoni oli ehtiväinen moottorisahoineen ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Ei siis todistusaineistoa siitä, mistä lähdettiin liikkeelle.
Totesimme, että mökin korjausrakentamisen tarve oli valtava. Mökki oli sähkötön, ulkohuussilla ja kaivovedellä varustettu. Olisimme voineet liittää sen sähköverkkoon, mutta sitä emme halunneet. Aurinkosähköidea oli vienyt meidät mukanaan ja halusimme pärjätä sillä. Mökin varustelutasoa emme halunneet viedä astianpesukone / mikroaaltouuni / kahvinkeitin / pyykinpesukonelinjalle. Luksusta meille ei olisi samanlainen asuminen kuin kotioloissa.
Luksusta täällä on mökkitiskien tiskaaminen ulkona auringonpaisteessa kesäkeittiössä, kahvinkeitto puuhellalla tai jopa nokipannukahvit rantanuotiolla, lautapelin pelaaminen ystävien kanssa tuvan pöydän ääressä, neljäasteisen valkoviinin tai oluen hakeminen maakellarista ja löylyt puulämmitteisessä saunassa savusaunasta puhumattakaan. Savusaunaa hehkutin edellisessä
Mökki vai matkailu -blogitekstissä, joten siitä ei nyt enempää.
 |
| Ruoanlaittoa kesäkeittiössä |
 |
| Nokipannukahvit pelkkakivistä rakennetulla rantanuotiolla |
Periaatteena mökin kunnostuksessa olivat ekologisuus ja kierrättäminen. Halusimme säilyttää sen, mikä oli mahdollista. Hankinnoissa tutuksi tulivat huutokaupat.com, tori.fi, Asikkalan pihakirppikset ja kaikki muut mahdolliset kirppikset, joihin vain törmäsimme. Valintojen suhteen olin kuitenkin supertarkka, eli kelpuutin vain sellaiset ratkaisut, jotka sopivat visiooni. Mökistä ei todellakaan ollut tarkoitus tulla ylijäämätavaran kaatopaikkaa, jossa toisiinsa sopimattomat, keskenään riitelevät väri- ja muotomaailmat satuttavat silmiäni.
Joitain esimerkkejä hankinnoista, joita tein, olivat tuvan ja keittiön muurin kivijäljitelmälaatat, jotka hankin huutokaupat.comista, tuvan rottinkinojatuoli, kattovalaisin ja lipasto tori.fistä, keittiön lipasto ylijääneenä ystävän tyttäreltä ja keittiöön käyttämätön Stalan tiskiallas tori.fistä. Montaa juttua vähän tuunattiin, esimerkiksi lipastoon vaihdoin vetimet ja petsasin kansilevyn, jolloin lopputulos on kovastikin erilainen alkuperäiseen verrattuna.
Päämökki on kaksikerroksinen, neliöitä yhteensä noin 96 m2. Alakerrassa oli 70-luvun värityksellä oleva keittiö sinapinvärisine ovineen, punaisilla tapeteilla tapetoitu makuuhuone, ruskeilla kirjahyllyillä ja nahkasohvilla varustettu olohuone ja valtava punatiilinen leivinuuni. Alun perin mökki oli ollut ilman sähköjä, mutta sähköjohdotukset oli tehty pintavetoina jälkikäteen ja edelliset omistajat olivat käyttäneet valaistukseen, televisionkatseluun ja vesipumppuun aggregaattia. Portaat yläkerrasta laskeutuivat keskelle olohuonetta. Mietimme ensin, että suljemme yläkerran ja laitamme sinne vain kevyet laskeutuvat tikkaat. Toisaalta makuutilat sijaitsivat yläkerrassa, joten ehkä se ei olisi ollut kovin käytännössä toimiva ratkaisu. Keskellä tupaa oli T-kirjaimen muotoinen tukiparru, katto oli notkahtanut jossain vaiheessa ja tällä ratkaisulla koko sisäkaton romahtaminen oli korjattu...
 |
Tupa alkuperäisasussaan, kuva "ennen"
|
Portaat laskeutuivat siis keskelle tupaa. Se oli ongelma, joka piti ratkaista. Päädyimme kääntämään portaat toisinpäin. Nyt ratkaisu tuntuu ilmeiseltä, mutta tätä ei olisi voinut tehdä, ellemme olisi poistaneet keittiöstä yhtä komeroa ja pienentäneet punaisella tapetilla tapetoitua makuuhuonetta (josta itse asiassa tulee tulevaisuudessa sisä-wc).
 |
| Kuva "jälkeen", näkymä tuvasta keittiöön |
Meidän valintojamme ohjasi kantavien rakenteiden sijainti. Kävi ilmi, että osa katon parruista, jotka näyttivät mökin toisella seinustalla tukirakenteilta, yhtäkkiä toisella seinustalla ne eivät nojanneetkaan mihinkään, vaan olivat ikään kuin tyhjän päällä. Onneksi minun "handy-man" osasi korjata nämä käsittämättömät rakenteet ja nyt mökki on vakaasti tuettuna vankalla pohjalla. Tiettyjä ratkaisuja tämä ohjasi, sillä tukirakenteita on pakko olla ja nyt keskellä mökin alakertaa oli kaksi parrua, joita ei voinut poistaa.
Mikä neuvoksi siedettävän visuaalisen lopputuloksen aikaansaamiseksi? Mieleeni oli jäänyt sisustusarkkitehti Marko Paanasen neuvo: "Mitä et voi piilottaa, se kannattaa nostaa esiin." Näin keittiössä keskellä oleva ruma kahdesta kakkosnelosesta kyhätty parru sai hamppuköysiverhoilun.
 |
| Keittiö ennen remonttia |
 |
| Sama tila uudistuksen jälkeen hamppuköydellä verhoiltuine tukipilareineen |
Hamppuköyttä etsittiin kissojen ja koirien kanssa eri puolilta Lahtea ja Päijät-Hämettä. Lopulta oikeanlainen köysi löytyi Vääksystä iki-ihanasta
Lauran Kaupasta, joka itsessään on jo nähtävyys.
 |
| Lauran kaupan puutarhaunelmia |
Jatkossa tarinaa savupiippuun juuttuneesta viirupöllöstä, jota pelastamaan tarvittiin palokunta, sekä lepakoista, joiden seurassa lapsemme kavereineen yöpyivät saunatuvan parvella. Ensimmäiset kesät vietettiin pienessä saunatuvassa ahtaasti, päämökki oli silloin vielä asumiskelvottomassa kunnossa. Juhannuksena 2014 oli ulkolämpötila kokonaiset kymmenen celsiusastetta, mutta se ei haitannut, kun lämmittelemään pääsi sekä saunan lauteille että paljuun, josta voi ihailla samalla täydellistä järvinäkymää ja tähtitaivasta.
