Poika ja palju

Mökkimme sijaitsee järven rannalla. Kesä, koivu, sauna ja järvi, mitä muuta suomalainen kaipaa? No paljua tietenkin, jossa voi kylpeä tuntikausia huhtikuussa kun järvivesi on kaksiasteista, jäät ovat juuri lähteneet tai lokakuussa kun järvivesi on kahdeksanasteista, eikä siellä pysty rentoutumaan kun vesi on jo niin kylmää. Kesäyön tähtitaivas, lämmin palju, kylmä shampanjalasi (tai olut maun mukaan), hyvää seuraa, perinteinen Honkarakenteen puusauna ja ehkäpä kirsikkana kakun päällä savusaunan lempeä löyly, mitä muuta voi ihminen kaivata???

Auringonlasku paljusta katsoen

"Ennen vanhaan" olisi ihmetelty, miksi asentaa palju mökille, kun on järvi vieressä. Noh, Suomen kesän tietää jokainen. Sehän on lyhyt mutta ihana, usein kylmä ja harvoin helteinen. Kesää pidentääksemme ja säävaihteluja tasoittaaksemme halusimme hankkia mökille paljun. Ei poreammetta, jotka ovat kovin trendikkäitä. Minusta poreammeet ovat meluisia ja poreet kutittavat epämiellyttävästi ihoa. Ehkä en vain ymmärrä poreammeiden hienoutta, tai sitten ne ovat todellakin vain yliarvostettuja.

Löysimme hyvän paljutoimittajan, tilava lasikuituinen kuuden-kahdeksan hengen neliönmuotoinen palju. Toimitus suoraan tontille ohjeiden kera. Tärkeät ohjeet kuuluvat jokaiselle paljun lämmittäjälle: paljussa on kaksi aukkoa, joista molempien täytyy olla veden pinnan alapuolella ennen kuin kamiinaan voi laittaa tulen. Jos tulen sytyttää kamiinan sitä ennen, sulavat veden lämmitysputket pilalle kertaheitolla. Eli järjestys on seuraava:  tulppa pohjaan, vettä lasketaan letkusta paljuun niin pitkään että noin 30 cm ja 80 cm korkeudella olevat veden kierrätysaukot jäävät veden pinnan alapuolella ja sen jälkeen tuli kamiinaan. Paljun täyttyminen riittävässä määrin vie aikaa noin tunnin ja lämmitys vie noin kaksi tuntia, eli paljuilu ei ole hätäisen ihmisen hommaa. Vähintään kolme tuntia täytyy varata aikaa, jotta palju on käyttövalmis. Kun pintavesi tuntuu lämpimältä, se on täysin harhaa. Pohjalla on kylmää vettä. Vettä täytyy siis sekoittaa riittävästi. Mutta mihinkäs tässä valmiissa maailmassa on kiire, kärsivällisyys on hyve, jota tänä päivänä ei ole liikaa. Lapsetkin joutuvat kasvattamaan kärsivällisyyttään, ja paljun lämmitys on oiva keino siihen. Vinkkinä myös se, että lämpömittari on maltin lisäksi tärkeä. Jos paljun ollessa 35-asteinen vielä lisää yhden pesällisen puita, peli on tunniksi menetetty, sillä lämpö nousee yli neljäänkymmeneen asteeseen, jolloin paljuun ei yksinkertaisesti vain voi enää mennä. Jos et usko, niin kokeile itse.

Tältä palju näyttää ennen asennusta, lasikuitumöykky...

Kerronpa tarinan ensimmäisen paljun käyttöönottojuhannuksen ajoilta. Tositarinan siis. Paljun asennus on tarkkaa puuhaa. Paljutoimittaja oli teroittanut, että pohja täytyy olla suorassa, jotta rakenne kestää veden painon. Teimme työtä käskettyä. Putket, joista vesi ohjautuu paljuun ja pois paljua tyhjennettäessä, täytyi olla oikeassa syvyydessä. Ennen putkien asennusta ei sitä voitu ottaa käyttöön, koska vettä ei olisi saatu paljuun sisään lainkaan. Palju asennettiin terassiin uppoasennuksena. Putket piti siis saada paljun ja terassin alle. En tiedä, kuka suunnittelija meillä oli tämän hoitanut, mutta ainoa, joka mahtui paljun ja terassin alle, oli 11-vuotias poikamme...

Palju upotettiin terassiin, putkien reikien mitat oli piirretty valmiiksi

Onneksi pojalla oli tarpeeksi kova hinku saada palju käyttökuntoon ja sankarinviitta harteille, joten paljoa suostuttelua ei tarvittu, kun kerrottiin, että hän on ainoa, joka pystyy viemään putken paikalleen, jotta palju saadaan käyttökuntoon. Minun sankarini... sinne hän ryömi hämähäkkien, muurahaisten, hiekan ja mullan sekaan ja asensi putket siten kuin piti. Aikamoiset hurraahuudot hän sai, kun putket olivat paikoillaan! Sinä juhannuksena meillä oli yksi aika onnellinen pikkupoika. Syystäkin.

Seuraava vaihe oli hankkia juomapidikkeet. Täytyyhän paljussa voida juoda limua ja vähän aikuisten juomaakin välillä. Riskiä siitä, että cokis-tölkki kaatuu liukkaalta lasikuitureunalta veteen, ei voitu ottaa. Mikä neuvoksi? Mietin, että veneissä on varmasti keksitty hyvät ratkaisut ja siispä veneilysivustoille surffailemaan. Sieltä löytyi idea teräskupeista, joihin voi laittaa juomatölkit tai -pullot. Ne siis tilattiin ja asennettiin paikalleen. Aivan loistava idea, kiitos veneilijät ja kansainvälinen nettikauppa.

Lapset lopputuloksesta nauttimassa 

Lasten maailmaa, ja vähän aikuistenkin, palju ja vesitrampoliini

Viirupöllön pelastusoperaatio

Mummonmökkimme sijaitsee sopivasti kaukana ja kuitenkin niin lähellä. Ajomatkaa kaupungista vähän reilu puoli tuntia ja pääsy hiljaisuuden ja rauhan tyyssijaan on taattu. Se on oikeasti aika käsittämätöntä, kuinka lähes koskematon luonto on aivan käden ulottuvilla. Asfalttitieltä käännytään hiekkatielle ja sen jälkeen vielä pienemmälle tielle, jossa kaksi autoa ei mahdu vastakkain kulkemaan. Jos joskus sattuu käymään niin, että pienimmällä tiellä tullaan mökkinaapureiden kanssa vastakkain, täytyy sulassa sovussa jomman kumman peruuttaa. Usein käy jopa niin, että molemmat lähtevät peruuttamaan antaakseen tietä toiselle. Hyvät välit mökkinaapureihin kannattaa pitää.

Aamuisin mökkitietä ajaessa on enemmän kuin todennäköistä, että tieltä pyrähtää lentoon teeri tai metso. Harvinaisempaan vieraaseen pääsimme tutustumaan lähempää. Eräänä syyspäivänä pihalla puuhastellessamme ihmettelimme, mikä rapisee lähistöllä. Ihan heti emme osanneet paikallistaa, mistä ääni kuului, mutta säännöllinen suhteellisen kova rapina alkoi ihmetyttää. Ääni kuului päärakennuksen katolta. Isäntä muisti kuulleensa rapinaa jo viikkoa aiemmin ja nyt ääni edelleen kuului, joten oli parasta ryhtyä jäljittämään, mikä äänen sai aikaan. Hän tarkisti ullakon, olisiko sinne päätynyt orava tai lintu, mutta ei siellä ollut ketään. Sen jälkeen hän kiipesi talon katolle ja katsoi kattotiilien väliin - ei löydy mitään. Talon piippu on niin korkea, että sinne ei nähnyt, vaan käden avulla ylettyi juuri ja juuri kurkottamaan, jotta sai otettua kuvia kameralla. Vastaus rapinaan löytyi.

Piipussa kyhjötti pöllö. Avuttomana ja jumissa. Totesimme heti, että pelastusoperaatiota ei kannata
ryhtyä itse hoitamaan, sillä katto on jyrkkä, tiilet sammaleesta liukkaita ja korkeutta yli seitsemän metriä. Sieltä ei kannata tippua, sillä ehjänä ei pudotuksesta selviäisi. Ei muuta kuin palokuntaa soittamaan.































Palokunta saapui paikalle juuri ja juuri tielle kapealle mökkitielle mahtuen. Palomiehet olivat kanssamme samaa mieltä, että ei olisi kannattanut itse ryhtyä pelastuspuuhaan. Palomies kiipesi katolle täysissä suojavarustuksissa köyttäen itsensä piipun ympärille turvaköydellä. Paksut turvahanskat, kypärä ja visiiri olivat tärkeät. He totesivat, että pöllö voi pelästyessään olla arvaamaton, jolloin kynnet ja nokka voivat saada pahaa jälkeä aikaiseksi. Palomies irrotti savupiipun peltisen jatkeen ja näin ylettyi  ottamaan pöllön piipusta käsin. Kun pöllö saatiin piipusta ylös, se yritti samantien tarttua nokallaan pelastajaansa käsivarresta. Jännitimme, onko pöllö vahingoittunut tai väsynyt oltuaan jumissa useita päiviä. Lähtisikö se lentämään vai putoaisiko velttona maahan? Kuin ihmeen kaupalla pöllö oli täysin vahingoittumaton ja lähti upeasti lentämään taivaalle ja metsän suojaan. Olisi ollut hienoa saada ikuistettua pöllön liitäminen vapauteen, mutta tuossa hetkessä ei harmillisesti ollut kameraa mukana. Sen verran harvinainen tapahtuma taisi olla kyseessä, että Etelä-Suomen Sanomat ja Iltalehti julkaisivat tämän samaisen kuvan pöllöstä.

Pöllöjä löytyy mökin sisustuksesta jatkossa enemmänkin

Eläinblogia tästä ei nyt kuitenkaan ole tarkoitus tehdä, joten kerron vähän tuvan remontin etenemisestä. Aiemmin lupaamani lepakkoepisodin jätän seuraavaan kertaan...

Mökki on kylmä talvisin, siellä ei ole lämpöpattereita lainkaan. Emme käytä mökkiä talvisin, ja lämmitys leivinuunin ja keittiön valurautahellan avulla veisi turhan pitkään. Mökin remontointi kesäkäyttöä tai ympärivuotista käyttöä ajatellen oli ratkaisu, jota pohdimme pitkään. Haluammeko viettää mökillä aikaa myös talvisin vai onko painotus kesäkäytössä? Päädyimme siihen, että pitkät pimeät talvipäivät eivät ole houkuttelevia ja näin mökistä tehtiin kirjaimellisesti kesämökki. Päätös määritti ratkaisuja, joiden mukaan valitsimme sisätilaremontin materiaaleja. Mökin sisätilat uudistettiin täysin. Lasivillaeristeet poistettiin ja tilalle laitettiin hengittävä ekologinen selluvilla. Sisäseinistä poistettiin tapetit ja lastulevyt. Tilalle laitettiin hirsipaneelit, jotka käsiteltiin hengittävällä sävytetyllä saunavahalla, jotta saatiin mahdollisimman hyvä kestävyys ja hengittävyys talvea varten. Katto- ja lattialaudat olivat hyvässä kunnossa ja ne uudistettiin vain pintavärin osalta. Katto sai kuultavan valkosävyisen saunavahapinnan. Luonnonvärisestä mäntylautalattiasta hiottiin lakkapinta pois ja se maalattiin beigen sävyisellä maalilla. Kaikki pinnat piti maalata kahteen kertaan hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Katto- ja seinäpaneeleja maalatessani hoin itselleni "peruna kerrallaan" -mantraa, muutoin urakka olisi tuntunut loputtomalta. Toki radio Suomipop helpotti urakkaa ja oikeasti remontin edistäminen oli kivaa.

Tuvan kulma takorautakoristeineen

Tuvan kalustus syntyi vähän kuin itsestään. Mitään uutta ei kaupasta ole ostettu lukuunottamatta ruokapöydän polyrottinkisia tuoleja, jotka hankittiin uutena Iskusta. Kaikki kalusteet ja tekstiilit on valittu siten, että ne kestävät talven yli kylmässä mökissä. Ruokapöydän tuolit on tarkoitettu ulkokäyttöön, niissä olevat istuinpehmusteet ovat kosteudenkestävää materiaalia. Valkoinen lipasto löytyi tori.fi:stä. Lipastosta puuttui yksi vedin ja maalipinnan läpi tunki kellertävät oksakuviot. Uudistin pinnan peittävämmällä valkoisella maalilla ja hankin uuden vetimen. Tuvan sohva on perintöä lapsuudenkodista. Sohva on koivua ja istuin- ja selkänojatyynyt olivat punaista kirjavaa 80-luvun kuosia. Maalasin sohvan rungon valkoiseksi ja päällystin istuintyynyt homesuojatulla Sunbrella -kankaalla. Myös verhot, joita ompelen tuvan ja keittiön ikkunoihin, ovat Sunbrella-sarjan tuotantoa.

Sohvan alkuperäinen kuosi

Sohva uudistettuna, lepäämässä Vili-hauveli

Mökillä on aurinkosähkö, ja sen ansiosta meillä on valot, jääkaappi, televisio ja radio. Sähköjohdot olivat ennen remonttia pintavetoina valkoisilla perusjohdoilla, katkaisimet tavallisia muovilaattaversioita. Ihan toimiva ratkaisu, mutta visuaalisesti hieman tylsä. Vähän kuin vahingossa löysin Helsingin Erottajankadulta aivan ihanan Domus Classica -liikkeen, joka on erikoistunut perinnerakentamiseen ja -remontointiin. Liikkeessä myydään käsittämättömän hienoja vanhan ajan lampunkatkaisimia, pistorasioita ja letitettyä sähköjohtoa. Tein valintaa posliinisten ja bakeliittikatkaisimien välillä. Opin termeistä lisää, bakeliitti on käytännössä muovia, joten valitsin mieluummin posliinikytkimet. Opin myös, mikä on kruunukytkin. Kruunukytkimellä voidaan ohjata useampaa valopistettä siten, että ei tarvita jokaiselle omia kytkimiä vaan vääntämällä kytkin tiettyyn asentoon, se sytyttää ja sammuttaa valopisteitä halutussa järjestyksessä. Nuppeja oli monia erilaisia vaihtoehtoja. Ihastuin näihin vääntönuppeihin, vaikka ne tyylillisesti ovat ehkä enemmän 30-lukua kuin 60-lukua, jolloin mökkimme on rakennettu. 

Letitetty kangaspäällysteinen sähköjohto ja pinta-asenteinen posliinipistorasia

Sisustusvalintoja teen hitaasti ja harkiten, kuljen kirppareilla ja second hand-kaupoissa silmät auki. Tällä tavoin sisustaminen on hidasta, mutta eipä mökkiprojektin ole tarkoituskaan olla vuodessa tai kahdessa valmis. Kuvissa olevat kyntteliköt löytyivät molemmat kirpputorilta. Valkoinen neljän kynttilän teline on Pentikin, ja se löysi uuden kodin meidän mökiltä jäätyään jollekin toiselle tarpeettomaksi. Neljän pallokynttilän kattokruunu sopii kuin nakutettu tuvan sohvapöydän yläpuolelle. Rottinkinen kehikko on täsmälleen samaa sävyä seinäpaneeleiden kanssa. Takorautaiset kynttilälampetit löytyivät Facebookin kirppisryhmästä. Ne ovat upeat, korkeutta rautaosilla on lähes metri ja kun neljään lasimaljaan laittaa kynttilät, ei paljoa sähkövaloa kaipaa ja tunnelma on taattu.

Pentikin kynttelikkö

Kattokruunukynttelikkö sekä takorautaiset lampetit

Tuvan ruokapöytä syntyi vanhoista massiivisista lankuista, joita löysimme lapsuudenkodin vintiltä. Isäntä teki kansilevyn ja vuoli puukolla lankkujen pitkiin reunoihin kulumapintaa, lopputulos on vaikuttava. Minä hoidin viimeistelytyön, eli lankkujen värjäyksen ja vahauksen. Osmo colorin kelo-sävyinen puuvaha takaa hengittävyyden eikä peitä hienoja puunsyiden ja oksien kuvioita. Vahakerroksia sivelin pintaan pari kerrosta ja sen päälle vielä pari kerrosta väritöntä Osmo colorin kasviöljy- ja luonnonvahapohjaista Top Oil- öljyvahaa. Nyt pinta sietää hyvin käyttöä ja kostealla pyyhkimistä. Pöydän jalat ovat Ikean pukkijalat, jotka olivat saaneet edelliseltä omistajalta kaatopaikkatuomion. Kumosin tuomion, sillä valkoiset jalat ovat täydellisen sopivat ja tukevat harmaan lankkutason alle. 

Tuvan ruokapöytä on mallia DIY

Koska ollaan mökillä järven rannalla, laitan tähän loppuun vielä kuvat aamunsarastuksesta ja ilta-auringosta. Täällä kannattaa herätä aikaisin, koska aamuisin järvi on kauneimmillaan. Iltaisin ei kannata mennä ajoissa nukkumaan, sillä tyyni ja hiljainen järvi lumoaa. Nukkumiselle ei täällä tahdo löytyä sopivaa hetkeä... Ensi kerralla pureudutaan paljun perustamisen vaiheisiin ja kerron, miten hyödynsin ideoita veneilystä.

Järvipoukama aamuauringossa

Sateenkaaren päässä on kultaa

Keidas erämaahan

Mökkihankinta tehtiin ja siitä alkoi unelmien toteutus. Tila oli ollut tyhjillään kuutisen vuotta ja sen näkyi lukuisina pikkukuusina pitkin pihaa. Ranta oli täynnä pajua ja kuusta, eikä näkymää järvelle ollut juurikaan. Olisin halunnut saada ikuistettua lähtötilanteen, mutta armas puolisoni oli ehtiväinen moottorisahoineen ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Ei siis todistusaineistoa siitä, mistä lähdettiin liikkeelle.

Totesimme, että mökin korjausrakentamisen tarve oli valtava. Mökki oli sähkötön, ulkohuussilla ja kaivovedellä varustettu. Olisimme voineet liittää sen sähköverkkoon, mutta sitä emme halunneet. Aurinkosähköidea oli vienyt meidät mukanaan ja halusimme pärjätä sillä. Mökin varustelutasoa emme halunneet viedä astianpesukone / mikroaaltouuni / kahvinkeitin / pyykinpesukonelinjalle. Luksusta meille ei olisi samanlainen asuminen kuin kotioloissa.

Luksusta täällä on mökkitiskien tiskaaminen ulkona auringonpaisteessa kesäkeittiössä, kahvinkeitto puuhellalla tai jopa nokipannukahvit rantanuotiolla, lautapelin pelaaminen ystävien kanssa tuvan pöydän ääressä, neljäasteisen valkoviinin tai oluen hakeminen maakellarista ja löylyt puulämmitteisessä saunassa savusaunasta puhumattakaan. Savusaunaa hehkutin edellisessä Mökki vai matkailu -blogitekstissä, joten siitä ei nyt enempää.

Ruoanlaittoa kesäkeittiössä

Nokipannukahvit pelkkakivistä rakennetulla rantanuotiolla

Periaatteena mökin kunnostuksessa olivat ekologisuus ja kierrättäminen. Halusimme säilyttää sen, mikä oli mahdollista. Hankinnoissa tutuksi tulivat huutokaupat.com, tori.fi, Asikkalan pihakirppikset ja kaikki muut mahdolliset kirppikset, joihin vain törmäsimme. Valintojen suhteen olin kuitenkin supertarkka, eli kelpuutin vain sellaiset ratkaisut, jotka sopivat visiooni. Mökistä ei todellakaan ollut tarkoitus tulla ylijäämätavaran kaatopaikkaa, jossa toisiinsa sopimattomat, keskenään riitelevät väri- ja muotomaailmat satuttavat silmiäni.

Joitain esimerkkejä hankinnoista, joita tein, olivat tuvan ja keittiön muurin kivijäljitelmälaatat, jotka hankin huutokaupat.comista, tuvan rottinkinojatuoli, kattovalaisin ja lipasto tori.fistä, keittiön lipasto ylijääneenä ystävän tyttäreltä ja keittiöön käyttämätön Stalan tiskiallas tori.fistä. Montaa juttua vähän tuunattiin, esimerkiksi lipastoon vaihdoin vetimet ja petsasin kansilevyn, jolloin lopputulos on kovastikin erilainen alkuperäiseen verrattuna.

Päämökki on kaksikerroksinen, neliöitä yhteensä noin 96 m2. Alakerrassa oli 70-luvun värityksellä oleva keittiö sinapinvärisine ovineen, punaisilla tapeteilla tapetoitu makuuhuone, ruskeilla kirjahyllyillä ja nahkasohvilla varustettu olohuone ja valtava punatiilinen leivinuuni. Alun perin mökki oli ollut ilman sähköjä, mutta sähköjohdotukset oli tehty pintavetoina jälkikäteen ja edelliset omistajat olivat käyttäneet valaistukseen, televisionkatseluun ja vesipumppuun aggregaattia. Portaat yläkerrasta laskeutuivat keskelle olohuonetta. Mietimme ensin, että suljemme yläkerran ja laitamme sinne vain kevyet laskeutuvat tikkaat. Toisaalta makuutilat sijaitsivat yläkerrassa, joten ehkä se ei olisi ollut kovin käytännössä toimiva ratkaisu. Keskellä tupaa oli T-kirjaimen muotoinen tukiparru, katto oli notkahtanut jossain vaiheessa ja tällä ratkaisulla koko sisäkaton romahtaminen oli korjattu...

Tupa alkuperäisasussaan, kuva "ennen"

Portaat laskeutuivat siis keskelle tupaa. Se oli ongelma, joka piti ratkaista. Päädyimme kääntämään portaat toisinpäin. Nyt ratkaisu tuntuu ilmeiseltä, mutta tätä ei olisi voinut tehdä, ellemme olisi poistaneet keittiöstä yhtä komeroa ja pienentäneet punaisella tapetilla tapetoitua makuuhuonetta (josta itse asiassa tulee tulevaisuudessa sisä-wc).

Kuva "jälkeen", näkymä tuvasta keittiöön 

Meidän valintojamme ohjasi kantavien rakenteiden sijainti. Kävi ilmi, että osa katon parruista, jotka näyttivät mökin toisella seinustalla tukirakenteilta, yhtäkkiä toisella seinustalla ne eivät nojanneetkaan mihinkään, vaan olivat ikään kuin tyhjän päällä. Onneksi minun "handy-man" osasi korjata nämä käsittämättömät rakenteet ja nyt mökki on vakaasti tuettuna vankalla pohjalla. Tiettyjä ratkaisuja tämä ohjasi, sillä tukirakenteita on pakko olla ja nyt keskellä mökin alakertaa oli kaksi parrua, joita ei voinut poistaa. 

Mikä neuvoksi siedettävän visuaalisen lopputuloksen aikaansaamiseksi? Mieleeni oli jäänyt sisustusarkkitehti Marko Paanasen neuvo: "Mitä et voi piilottaa, se kannattaa nostaa esiin."  Näin keittiössä keskellä oleva ruma kahdesta kakkosnelosesta kyhätty parru sai hamppuköysiverhoilun. 

Keittiö ennen remonttia

Sama tila uudistuksen jälkeen hamppuköydellä verhoiltuine tukipilareineen

Hamppuköyttä etsittiin kissojen ja koirien kanssa eri puolilta Lahtea ja Päijät-Hämettä. Lopulta oikeanlainen köysi löytyi Vääksystä iki-ihanasta Lauran Kaupasta, joka itsessään on jo nähtävyys. 

Lauran kaupan puutarhaunelmia

Jatkossa tarinaa savupiippuun juuttuneesta viirupöllöstä, jota pelastamaan tarvittiin palokunta, sekä lepakoista, joiden seurassa lapsemme kavereineen yöpyivät saunatuvan parvella. Ensimmäiset kesät vietettiin pienessä saunatuvassa ahtaasti, päämökki oli silloin vielä asumiskelvottomassa kunnossa. Juhannuksena 2014 oli ulkolämpötila kokonaiset kymmenen celsiusastetta, mutta se ei haitannut, kun lämmittelemään pääsi sekä saunan lauteille että paljuun, josta voi ihailla samalla täydellistä järvinäkymää ja tähtitaivasta.

Mökki vai matkailu?

Mökki vai matkailu. Sitä mietimme puolisoni kanssa vuosia. Matkustimme perheemme kanssa muutamissa Euroopan matkailukohteissa, ne olivat ihania reissuja. Pohdimme useissa keittiönpöydän äärellä käydyissä keskusteluissa, että emme halua investoida mökkiin, jossa kuitenkaan emme ehdi viettää paljoa aikaa. Olisi paljon järkevämpää käyttää ne rahat matkustamiseen ja maailman kiertämiseen. Niin... järkevää kyllä. Mutta minkäs teet, kun silmät hairahtuivat tasaisesti sanomalehden asuntoliitteen vapaa-ajan asuntojen myyntikuviin.

Kävimme katsomassa muutamaa mökkiä, ja yhdestä jopa teimme ostotarjouksen, joka onneksi ei mennyt läpi! Meille tyypillistä on hienoinen impulsiivisuus, jota yritämme kovasti opetella suitsimaan. Sanon tämän tarkoituksellisesti me-muodossa, sillä ehkä juuri tämä on ollut yksi avain haaveiden toteuttamiseen. Ensin toinen innostuu ja siinä ei tarvitse paljoa jatkaa ajatusleikkiä, kun toinen on jo mukana.

Sitten löytyi tämä helmi Asikkalasta Päijät-Hämeestä. Tosin sitä se ei ollut ostohetkellä, mutta jotenkin onnistuimme näkemään potentiaalin kaikessa siinä ränsistyneisyydessä. Muutamat tuttavamme suosittelivat meitä purkamaan rötiskön ja rakentamaan alusta asti uuden huvilan. Olisimme päässeet eroon tyhjillään olleeseen mökkiin vuosien aikana kertyneestä hiirenkakan hajusta, ummehtuneista lasivillaeristeistä ja lahonneesta terassipalkista, epäkäytännöllisistä sisätilaratkaisuista ja ikkunoiden sijoitteluista muutamia esimerkkejä mainitakseni. Mutta ei, se ei olisi ollut lainkaan sama asia.

Mökki oli rakennettu vuonna 1968, värit olivat ajan hengen mukaiset. Herkkutatinruskeat ulkoseinät, sammalenvihreät räystäslaudat ja punainen katto. Värien sekamelska! Sisätiloista puhumattakaan, niihin palaan myöhemmin. Mökissä oli kuitenkin jotain taianomaista tunnelmaa, joka olisi kadonnut, jos tilalle olisi rakennettu uusi rakennus. Päätimme maalata mökin punamullan väriseksi ja räystäslaudat valkoiseksi. Näin mökistä tuli mummonmökki. Lopullinen ulkomaalaus on vielä kesken, siitä tulee kuvat myöhemmin maalauksen valmistuttua.

Mökki alkuperäisasussaan 

Mökki sijaitsee sopivasti korkean mäen päällä ja alhaalla avautuu kaunis järvinäkymä, jota jaksan ihailla loputtomiin tontin eri paikoista. Täällä on hiljaista kuin erämaassa, vaikka ajomatkaa kaupunkiin ei ole kuin vähän reilu puoli tuntia. Ympärillä ei ole montaa naapuria, joten täällä ei tarvitse häiriintyä mekastavista mökkinaapureista. Toisinaan eräs naapuri lipuu kanootillaan hiljaa ohi kuin intiaani sotaretkellä.

Talvisin käymme täällä silloin tällöin ihailemassa jäätynyttä järvimaisemaa ja huurteisia puita, ja kuunnellaan unisen hiljaista luontoa. Mökki on talvisin käyttämättömänä. Silloin täällä on niin säkkipimeää, että herkempi voisi vaikka pelätä.

Jäätynyt järvi mustavalkoisessa asussaan

Mustanpuhuva savusaunan ovi

Tontilla on useita rakennuksia. Päärakennuksen eli mummonmökin lisäksi 1990-luvulla rakennettu saunatupa, ulkohuussi puuvarastoineen, kalastaja-Eemelin verkkovarasto, sammalkattoinen maakellari sekä kaiken kruununa aito savusauna! Meille saunaintoilijoille tieto savusaunasta oli todellinen mökkiostoksen huipentuma. On sitten muutama kerta surffattu netissä ja haettu tietoa siitä, millaista puuta savusaunassa pitää polttaa. Havupuuta ei missään tapauksessa, koska siinä on pihkaa, joka rätisee ja kipinöi ja voi sytyttää koko saunan tuleen. Tervaleppä ja haapa on parasta. Vaihtelua tuoksumaailmaan saa polttamalla kirsikan tai omenapuun oksia. Niitä emme ole vielä kokeilleet. Savusaunan suhteen on opittu myös räppänöiden käyttö ja siintyminen. Silloin räppänät suljetaan, mahdollinen hiillos poistetaan ja annetaan lämmön hautua vähintään tunnin ajan. Häkälöylyjen jälkeen on turvallista mennä saunaan ja nauttiminen voi alkaa. 

Savusaunan lämmitys meneillään

Ensi kerralla kerron lisää ekologisuuden ajatuksesta, jota täällä haluamme pitää yllä. Valaistus, jääkaappi ja televisio toimivat nimittäin aurinkoenergialla. Oli huikea tunne, kun ensimmäistä kertaa laitoimme illalla tähtitaivaslamput tuvassa päälle ja aloimme kuunnella radiosta Suomipoppia ja tiesimme, että sähkölaskua ei tule.